|
|
|||
|
17.01.2010 - 17:22
Kutis kävi Vanhan kirkon puistossa aiemmin tällä viikolla kuvaamassa huurrepuita: Taitavia tarinahelmiä loihtiva Lastu haastoi Kutiksen kirjoittamaan kirjoittajan helmestä, eli onnistuneesta kirjoituksesta josta voin olla ylpeä.
Vaikuttavimmat maailmankirjallisuuden teokset eivät kerro imelästä onnesta, vaan -- kivusta. Elämäntuskasta. Kah, tuli mieleen Steinbeckin Helmi; tekisi hyvää kerrata tuota teemaa ahneuden kiroista. Siitä on jo ihmisikä hujahtanut kun sen viimeksi luin.
Kun simpukan kuoren ja herkän limanahan väliin kiilaa vieras esine, kivensiru, se varmasti sattuu. Siitä kivusta syntyy helmi. Kivun käärimisestä. Simpukka erittää silkkistä helmiäistä karkean sirun ympärille: Kipu pannaan pakettiin.
Minulla ei ole aitoja helmiä; ei sanoina eikä koruina. Mieluimmin testaan mielikuvituksen rajoja: mihin asti kekseliäisyys venyy? On jännä lähteä liikkeelle jostain alkukuvasta tai lähtösanasta (vaikkapa Pakinaperjantain otsikosta) ja sitten avata ajatusten padot ja katsoa mihin suuntaan sana virtaa. Esimerkki kirjoittelusta jossa kekseliäisyys joutui hillittömälle (jopa hirtehiselle) koetukselle oli Javier-sarja (josta tein just oman kategoriansa), sillä siinä tietoisesti yritin kirjoittaa asioista joista en tiedä yhtään mitään. Olisi kiva jos seuraavat blogistit avaisivat kirjallisen korulippaansa ja esittelisivät helmensä, vaikka toivon tietysti että kaikki tänne asti lukeneet intoutuisivat listaamaan onnistumisiansa!! Hpy, SusuPetal, Eleanor, Mk, Arjaanneli ja mm ja pantteri! Ohjeet -- joita Kutis kurittomana blogistina ei tietenkään noudattanut ja suosittelee muillekin liian orjallisuuden karttamista: Kirjoittajan helmi1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin -blogista. Kerro kuka sinut haastoi. 2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi. 3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista. 4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.) 5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen. 6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.
|
Kirjoittaja
Katseita vähän joka
Tekstit ja kuvat © Kutuharju
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
acknowledgments
Sivupohja SusuPetalilta :)
|
||
Kivun kääriminen.. hienosti ilmaistu.
Just. Ja onneksi rajat eivät ole tulleet vastaan. Ja jos tulisi, hyppäisit estotta ja notkeasti yli. Ja taas menet, sinä rr= rohkea rajaton, ja palaat tarinan kanssa... Virneesi tunnistan:)
Omasta tuskasta voi kirjoittaa kuka vaan, mutta kuka keksii hirtehiset kielikuvat ja kutkuttavat käänteet tarinaan, sillä on helmi taskussa. Sinulla on :-)
Hpy, merimetso, terävä normandialainen paikallisanalyysi, hpyläinen huumori :)
Lastu :) Tosin Mielikuvituksella on usein känkkäränkkäpäiviä. Silloin se nousee vuoren kokoiseksi rajaksi ja ilkkuu sieltä seinämän takaa: keksi itse, mitä sinä minnuu piinaat!
Kiva jos tunnistat virneen -- ettei vain näy (yrityksen) irveenä ulospäin, hah :)
Mm, jee.
Uuna, kiitos kauniista sanoista :)
Juu, ehkä tarvitaan nimenomaan monenlaisia kirjoittajia, jotta blogistanian monimuotoisuus säilyy! Rikkautta jokainen rikka rokassa :)
Kutkuttava kirjoitus.
Kiitos haasteesta, mutta tällä hetkellä ei synny sanoja.
Ja miten hienosti sinä siihen vastasitkaan.
Tuli niin paljon ajateltavaa että täytynee kypsytellä hetki.
Mk, sinulla on niin monia ytimiin koskettavia tarinoita ja tosiakin(?). Ainakin aitoja. Taitaa olla vaikea sanoa mikä niistä helmistä on painavin.
Isopeikko, kiitti. Isopeikolla on blogiinsa haudattuna kokonainen arkullinen sanallisia helmiä, ja ainutlaatuisia kaikki; sellaista helmiäistä kun ei muualta löydy.
Äikänope sanoi aikoinaan meille ohjeeksi, että älkää yrittäkö lämmitellä vanhaa, kerran onnistunutta ainetta (esim. yo-kokeessa), se ei onnistu. Onkohan se niin, että 'hyvän' asian voi kirjoittaa vain kerran? Jos nyt kirjoittaisin samasta aiheesta, se olisi eri aine, en koskaan tavoittaisi ikäkerrosteni läpi sitä samaa nuoruuden vimmaa, ja jos lukisin nyt sen silloisen aineeni, ehkä häpeäisin sitä. Niin. That's the way the cookie crumbles. :)
Minulla on muuten vielä kesken se edellinenkin haaste, aistihaaste. Käsittelin vasta kahta aistia ja aion kyllä ne muutkin käydä läpi jossain vaiheessa...
Jätetään hautumaan tämä haaste.
Hyvä Hpy! Saat ihmiset ajattelemaan.
Inkivääri, voi ei, mitä samettia korville ja ruusuntuoksua mielelle: sinulla sitten on erittäin kauniisti sanomisen taito!! :)
Ja hyvin oivallettu: mielikuvitus = mielen kuvittamista sanoin :)
Sinulla on monipuolisia esteettisiä kykyjä: monilahjakkuus joka levittää kauneutta ja hyvyyttä ympärilleen :)
Eleanor V, oooh, no, mun täytyy käydä poimimassa ne mitkä on mielessä, mutta jos vaan yks pitää valita, se on kyllä vaikeaa, eihän nää ny mitkään missikisat voi olla! I'll be back later on.
http://suliaisia.blogspot.com/2009/10/mista-lahtien-on-pienet-tytot-tehty.html
http://suliaisia.blogspot.com/2009/10/isoaitien-korvat.html
http://suliaisia.blogspot.com/2009/10/myrninerest-2-versio.html
http://suliaisia.blogspot.com/2009/11/karvan-varassa.html
http://suliaisia.blogspot.com/2009/12/jymy.html
Enkä aio valita. Se on vähän kuin jos sanoisi että valitse joko tyttö, lapsi, isoäiti, tai luonto... mutta mitään muuta et saa. Nämä kuuluvat samaan kokoelmaan, siis osakuvia kokonaisuudesta, sama ääni, sama tapa tarkkailla maailmaa. Tää on tietysti lonkalta vedettyä, ja selasin nuo ketjutkin niin pian läpi, että joku helmi saattoi pudota joukosta.
No, jätän sen vikan valinnan sulle. Mikä näistä? Pystyisitkö valitsemaan jos saisit vain yhden ...?
tädit http://suliaisia.blogspot.com/2009/09/tant-rum-3.html
aikuiset http://suliaisia.blogspot.com/2009/09/aikuiset-kasvavat.html