Kaupungin rantanäkymiä tänään, 31.12.2010. 

Kutiksen oman blogin vuosi oli perinteitä kunnioittaen vaisu ja vähä-ääninen: ei draamaa, ei paljastuksia, ei räjähtelyä, ei läpimurtoa; rutkasti kuvaa, kitsaasti sanaa, pikkasen virnettä ja lievää irrottelua; ei mitään henkilökohtaisuuksia, ei korkeakirjallisuutta (hahhaa), runot voi unohtaa. Takana tuskin tusina pakinaperjantai-juttua (sanasuonien tukkoisuutta on ilmennyt), valokuvatorstain räpsyjä senkin edestä, maailma on joskus nähty mustavalkeana ja hahmotettu myös alkukirjaimin, ja joku kerta on kuvattu numeropohjalta. Näyttelyissä ja leffoissa Kutis on käynyt kurjan harvoin, kirjoja on luettu paljon, mutta niistä sanottu niin vähän.

Mutta tärkeintä on, että yhteys säilyy. Pitää olla portti jonka tarvittaessa voi avata. 

Ikkunoissamme on 'hieman' lunta. Tuosta on hyvä talitinttien laskea mäkeä ja sinitirppojen heittää kuperkeikkaa. Tätä on kiva katsella keittiönpöydän ääressä aamuisin.
 

Sokoksen ikkunan oli vallannut Lumikuningatar. Kuvattu eilen, 30.12.10.
 

30.12.
Kauppakeskus Kamppi ei ollut vielä eilen karistanut joulua niskoiltaan.
 

31.12.2010
Kutiksen blogipersoonan takaisen omakohtaisen persoonan vuosi oli oikein värikäs, rikas ja aistikylläinen, hurjakin, mutta rakkaudellinen. Vahva. Vuotta 2010 ei voi muistella kuin hyvällä. Työelämän myrskyt jylläsivät aina vaan, mutta Kutis pysytteli piilossa pää työmäärään upotettuna, pulpahteli vain tarpeen tullen pintaan haukkomaan henkeä, ja vältti hyvien tuulien ansiosta kulkeutumisen karille. Sitä on oppinut pitämään etäisyyttä, olemaan riippumaton. Jokainen täällä on oman itsensä varassa.   

Musta piste koivujen välissä on mies jäällä pilkkimässä. Kyl nää kaupunkilaisetkii osaa. 

Hyvää uutta vuotta juuri Sinulle!