Tuo on todellakin valmis, eipä siihen mitään lisättävää

Tänään kävi aihepiiristä tapahtumia, jossa oikein kukaan ei ollut valmis.

Olimme menossa koulun oppilaiden kanssa pyhäinpäivän päivänavaukseen läheiseen kappeliin. Kun tulimme pihaan (n. 15 minuuttia etuajassa) oli oven edessä ruumisauto. Kappelista oltiin hakemassa ruumisarkkua. Tähän tilanteeseen en ollut minä, oppilaat eikä sen paremmin hautausurakoitsijakaan (kun ei tiennyt tulostamme) valmis. Siinä meinasi jokaiselta mennä omat hommat sekaisin, kun tilanne tuli niin yllättäen vastaan. Vainajaa kunnioittaen siitä kuitenkin selvittiin.

Niin.

Kuolema on pysähdyttävä mutta ei se saisi olla seisauttava! Se on (kliseisesti) osa elämää; ilman sitä elämä jäisi ikuisesti kesken...

Edellinen kommentti oli Niepille :)
Mari, niin, kuoleman kohtaa niin harvoin, että siihen väistämättä reagoi voimakkaasti. (Jos ei reagoisi, olisi pappi tai hautausurakoitsija.)

On jotenkin sääli, että kuolema on työnnetty piiloon sairaaloihin, hoitokoteihin jne. Niin kuin sanoit, kuolema on osa elämää, ja jos siihen ei koskaan törmää, se muuttuu mystiseksi.

Niin, ja turhan pelottavaksi. Jos läheinen kuolee, ei pitäisi pelätä katsoa häntä myös silloin, olla lähellä kun hän kuolee, sillä silloin viimeistään ymmärtää että tässä on konkreettisesti hänen elinkaarensa pää. Sitten voi jatkaa omaa kulkuaan, sen verran kuin sitä taivalta on vielä jäljellä.

Vaikka ajattelisi miten, on omaa kuolemaa vaikea kuvitella todeksi. Joskus se tulee kuitenkin, vaikka valmiiksi en ehtisi. Keskenkasvuisen sielurievun taitaa kuolema kohdata silloin kun elämä on valmis.

Lise, näin taitaa olla.

Kaikki nämä kuolemaan viittaavat kuvat ovat "valmis"-teemassa puhuttelevia. Johtuneeko siitä, että itse ajattelin myös, että kuolemassa ihminen vasta valmistuu.

Niin, Tanssiva Pantteri, en tiedä miksi mieleen tuli heti vain kaksi aihetta: syntymä ja kuolema. Ja koska mukana oli jo ainakin yksi hurmaava vastasyntynyt, 'jäi' minulle kuvattavaksi tämä ikävämpi valmistuminen.

Kuolema pysäyttää. Vanhan ihmisen arkun äärellä on usein kiitollinen ja valmistautunut saattojoukko, mutta kun nuori elämä katkeaa, tuntuu kuin se jäisi kesken. Silloin on vaikea uskoa, että on valmista.

Kirsi, totta, nuoren ihmisen äkillinen kuolema on liian vaikea hyväksyä, siihen ei voi olla valmis. Kuitenkin itse elämä, lyhyeksi tai pitkäksi jäänyt, on mittansa täyttänyt silloin kun kuolema tulee ja siinä mielessä tullut 'valmiiksi' - kuin kirja jossa on alku ja loppu.