Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
07.10.2007 - 15:58

Missä on tulevaisuus?

Harmaissa lasitaloissa, high techissä, langattomassa viestinnässä, multimediatietokoneissa, mobiili-internetissä, navigointiohjelmistoissa, mobiilitelevisiossa?

Ei läsnäolossa eikä elävän ihmisen lämmössä?


Kutis/071007
Kestääkö Nokian lasitalo tulevaisuuden kivisateet?


Näkeekö Koneen tornista kauas? Tulevaan saakka?



Riittääkö Fortumista lämpöä seuraavillekin sukupolville?

Kutis/071007

Valokuvatorstain haaste katsoo tulevaisuuteen.
Isopeikko kirjoitti 07.10.2007 - 17:38
Kuvistasi näkyy lasinen tulevaisuus. Heijastaakohan se lasista lapsuutta?
Kutuharju kirjoitti 07.10.2007 - 18:36
Isopeikko, lasinen ja läpinäkyvä(!) on tämä Nokian nykytila ja siitä tuli mieleen nimenomaan tulevaisuus. Lapsuutta tai kenenkään lasista menneisyyttä en osaa tähän miljööseen yhdistää.
Elegia kirjoitti 07.10.2007 - 18:53
Tuttuja kuvia... Ei ole monta päivää siitä, kun hurautin ohi meduusalla (fillarini nimi). Ruma alue, rannat raiskattu. Enteileekön se samanlaista tulevaisuutta...? Mutta kuvat ovat hyviä! :)
Kutis kirjoitti 07.10.2007 - 19:50
Elegia, onko sinun fillarillasi oma nimi :)
Olenpa minä ollut ajattelematon, en ole edes ristinyt kaupunkifillariani, kohdellut sitä kuin konetta. Mökkirukki on nimeltään Nopsa (hohhoijaa, mielikuvituksen puutetta).

Tuo Keilaranta on tosiaan kuin betoninen aavekaupunki. Nuo tummat pilvet taustalla suorastaan uhkailevat synkällä tulevaisuudella...
Elegia kirjoitti 07.10.2007 - 20:04
On sillä nimi. Minulla on tapana nimetä joitakin esineitä, joihin kiinnyn kovasti. ;-)

Synkät pilvet pudottavat pian niitä pääkallon kokoisia rakeita ja lasit sortuvat. Minusta koko alue näyttää jotenkin keskeneräiseltä (en osaa sanoa, miksi), vaikka onkin kai aika valmis.
katriina kirjoitti 07.10.2007 - 20:49
Huh, maalasitpa hyytävän kuvan, puistattaa ihan. Ehkä me nojaamme vähän liikaakin Suomessa näihin juttuihin, joilla on oma merkityksensä, mutta vain omalla kapealla sarallaan. Ja se muu, isompi ja tärkeämpi meinaa menohuumassa unohtua.
Araneida kirjoitti 07.10.2007 - 20:52
Mihin ikkunaan jäin
katsomaan kuopattua aikaa?

-Pablo Neruda: Kysymysten kirja
kutis kirjoitti 07.10.2007 - 22:07
Elegia, jo ropisee niin, että niitä pääkallonkokoisia rakeita saattaa tulla tänä yönä koko pk-seudulla...
Keskeneräiseltä nuo lasitalot minustakin näyttivät -- niistä nimittäin puuttui elämä; missään ei näkynyt yhtäkään elävää sielua.

Katriina, tämä on kalseaa Nokia-kuvaa. Jos reiluuden nimissä tahtoo sanoa jotain hyvääkin, niin tuleehan niistä Nokia veromiljoonista aika paljon tulonsiirtoa tämän maan tarvitsijoille.

Araneida, sinulla on paljon hienoja ajatelmia tänään, ja Nerudalle: - Hyvä kysymys, Pablo!
Hilkka kirjoitti 09.10.2007 - 10:31
Olipa puhutteleva kuvasarja. Mitä sitten, kun nuo lasirakennelmat sortuu?!
Kutis kirjoitti 09.10.2007 - 12:55
Hilkka, niinpä: jää paljon ikävää, terävää rakennusromua jäljelle... sekä konkreettisesti että kuvallisesti.
meripilvi kirjoitti 09.10.2007 - 14:17
Niin, näistä taloista voimme todella joskus sanoa : oi nostalgia paikkoihin joita emme rakastaneet tarpeeksi.
Onko muuten Rainer Maria Rilkeä käännetty koskaan suomeksi, kyllä kai sentään? Jos ei niin nyt olis aika, ehkä loppuisi metallisten kilometrihallien rakentelu.
Kutis kirjoitti 09.10.2007 - 14:25
Meripilvi, niinpä!
Ehkä tuota ekaa kuvaa voisi joku mäkihyppääjä/syöksylaskija rakastaa, jos se vielä kestäisi suksien painon, niin tuostahan tulisi alas aika kyytiä, liito jatkuisi suoraan jäälle!

Rilkeä on muistaakseni käännetty aika paljonkin (Tuhat laulujen vuotta -kokoelmaan joku runo, sekä Meriluoto, Enwald ja Raittila ovat häntä suomentaneet?).
Timbuktun Dee & koirut kirjoitti 10.10.2007 - 13:19
Vastaamme tähän saman kuin Tanssivalle harmaalle pantterille. Tuotahan se arkkitehtuurin tulevaisuus, megastruktuureja, lasia, terästä ja betonia. Pettävää läpinäkyvyyttä. Kyllä, kyllä Nokian raha kelpaa kotomaalle, emme halveksi sitä. Silti eräiden osingot kohtuuttomia. Mietimme samaa tulevaisuusteemaa itsekin kiinalaisesta modernista kaupunkikuvasta tungoksineen, mutta päädyimme lohduttomampaan kuvaan. Pieni olet sinä ihminen kaiken keskellä pieni.
Pienet Timbuktusta
Kutis kirjoitti 10.10.2007 - 14:50
Hei, pienet suuret Ihmiset ja koiruudet!
Pieni ihminen ei muuta voi kuin äänestää kukkarollaan ja jättää ne saastutuksen aiheuttajat ostamatta, hmmm, sen jälkeen kun kaikki välttämätön on hankittu...
Salka kirjoitti 11.10.2007 - 12:43
Surullista täälläkin, yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Mitä noista jää jälkipolville, ei kulttuuria, ei kaunista rakennusarkkitehtuuria, ei mitään muistoja. Vain luontoon hajoamatonta saastetta, siis silloin kun ne tosiaan sortuvat. Sillä ennen pitkää maailmaa vajoaa taas taaksepäin, sodat ja köyhyys valtaavat tälläiset pienet valtiot suurien puristuksissa. Myönnän, olen tänään pessimisti ja haluan toisenaisen tulevaisuuden lapsillemme.
Kutis kirjoitti 11.10.2007 - 14:07
Salka, kauneutta ei todellakaan ole juuri jaossa tällä rannalla. Kun taas kulkee vain Helsingin keskustan tuntumassa sieltä jo löytää ihastuttavia rakennuksia: pieniä torneja, erkkeri-ikkunoita, jugendtyylin reunakoristeita yms.

Pessimismi valtaa heti jos alkaa ajatella mahdollisia uhkia, siksi kai pitäisi välttää ajattelemista (hah haa) ja painaa vaan päälle Hulluilla päivillä kuten kaikki muutkin piittaamattomat ihmiset...
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Ars longa, vita brevis, occasio praeceps, experimentum periculosum, iudicium difficile
acknowledgments
Sivupohja SusuPetalilta :)
Kirjablogi
Laskuri tuli taloon: 24.2.2008

Ilmainen www-laskuri