En harrasta lokerointia enkä kategorisoi huvikseni, en mapita enkä analysoi puhki kokemuksia, en vaadi järjestystä edes päältäni. Mutta kartan ja kyseenalaistan yleistyksiä; epämääräisten kokoavien rajojen vetoa. En tahdo niputtaa asioita jonkin ylimalkaisen ulkoisen piirteen vuoksi, punainen kukka on minulle yhdentekevä jollei sillä ole nimeä.

Kaihtaakseni yleistystä, pyrin siis yksilöintiin ja mm. nimeäminen on minulle yksilöintiä. Kokemisessa minusta on tärkeää, että kohteella josta kerron on nimi. Varsinkin kun on kyse kasveista ja eläimistä. On sitten turhauttavaa kulkea vieraan maan puutarhoissa tunnistamatta yhtäkään kasvia. Ajattelin muutaman kerran reissullani, että Inkivääri kyllä tunnistaisi tuon, tai että jotain tuon tapaista olen nähnyt Sivuaskeleella. Mutta oma tietämättömyys aika ajoin suututti; mitä voi sanoa kukasta josta ei tiedä edes nimeä. Mitä siitä jää? Muistini perustuu paljolti sanoihin, nimiin, se mitä en voi nimetä, sitä en tunne; mitä en tunne, se ei jää mieleeni. Miksei kukaan kertonut minulle kasvien nimiä kun olin lapsi. Miten voin ne enää oppia.

Digikamera on hiukan parantanut tilannettani: nyt voin sentään ottaa mukaani ne kasvit joita en osaa nimetä:

Tämän kukan identiteetti on vaivannut minua jo vuosia
-- todella tyypillinen espanjalainen puutarhakukka; suuri, vähän liljamainen ja kasvaa usein pitkävartisena, notkeana pensaana.


Monet espanjalaiset pensasaidat rakentuvat tästä kasvista, sinkoisa, jämäkkä ja kumipuisen nahkea lehdiltään.


Puumainen pensas joka pukkaa keltaisia lumipalloja ja pihlajamaisia vähän käyristyviä, muistaakseni nukkamaisia lehtiä.


Tämä kasvoi matalana pensasaitana, viehättäviä tyynymäisiä, erisävyisiä pikkukukkia joista muodostui kustakin yksilöllinen kokonaisuutensa.


Luulin tätä oliivipuuksi (lehtien perusteella) ennen kuin näin nämä marjat. Pienessä nurinpäin käännetyssä kupissa roikkuu kiiltävän sileitä punaisia nappeja.


Voi olla hyvinkin tavallinen roikkokukkainen ilmestys myös Suomessa, mutta ei ole tuttu minulle. Helakan vahvanpunaiset, suipot terälehdet, jotka lerputtavat alas kuin särkyneet sydämet.

Hihkaiskaa, pliis, jos tunnistatte :)